TUNTEESTA TUNTEESEEN.

Tunteet ohjaavat ja säätelevät ihmisten toimintaa tiedonkäsittelyn, motiivien ja tavoitteiden ohella. Tunteet ovat kuitenkin yksilöllisiä, me voimme kokea samoissa tilanteissa hyvinkin erilaisia tunteita. Ja tämän vuoksi emme aina ymmärrä toisiamme.

Omia tunteitaan ei kuitenkaan kannata pelätä, ja on hyvä muistaa, että suuretkin tunteet tasaantuvat ja menevät aikanaan ohi. Aluksi se on pelottavaa ja tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle, joku päivä kuitenkin havahdut; ''se tunne'' on kadonnut. Olet oppinut hallitsemaan tunteitasi. Tunteiden hallinnassa on kysymys kaikkien tunteiden kokemisesta, hyväksymisestä ja ilmaisemisesta siten, että itsellä ja ympärillä olevilla ihmisillä on hyvä olla. Voimakkaita tunteita, kuten vihaa ja surua, on hyvä purkaa, jotta ne eivät jää kytemään sisälle. Kun tuntee itsensä paremmin, voi myös löytää sopivia keinoja purkaa vaikeita tunteita.

Miksi otin aiheeksi tänään kirjoittaa tästä aiheesta? 

Elämäni on ollut aikamoista tunne vuoristorataa, tunnemyrskyä, miksikä kukin sitä nyt kutsuukaan. Minulla on ollut perhosia vatsassa, pelkoa, ahdistuneisuutta, ihastumista, onnellisuutta, iloa, surua ja vaikka mitä tunteita viime aikoina. Joitakin tunteita olen pidätellyt väkisin sisälläni ja se toi minulle tunteet jota en ole tuntenut aiemmin. Kuvailisin sitä tunnetta, hyvänä olona mutta samaan aikaan se on passiivista ja hiukan surullista. Kun se tunne ottaa vallan, mieleni jahkailee kahden asian välillä ''ei'' ja ''kyllä''. En päädy kumpaankaan, olen vain hiljaa ja toivon että olisin ikuisuuden siinä hetkessä. 

Minulle tunnemyrskyt on merkki siitä, että olen tekemässä ja tehnyt isoja päätöksiä elämässäni. Olen hyppäämässä kohti tuntematonta, pois turvallisesta arjestani ja normeista. Olen myös avannut tunteitani ehkä mahdottomaan yksilöön. Se oli vahinko, ajattelin että olen sulkenut itseni suojatakseni sydämeni. Sillä nämä tunteet pelottaa ja saa minut sulkeutumaan. 

Me emme voi vaikuttaa siihen, mitä tunteita koemme vaikka kuinka haluaisimme. Opimme vain hallitsemaan niitä. 

Pyrin tällähetkellä keskittymään vain itseeni ja omaan hyvinvointiin. Opettelen tulkitsemaan tunteitani, tuntemaan itseni ja ennen kaikkea rakastamaan itseäni. En sano etten nyt rakastaisi ollenkaan, en vain tarpeeksi. Olen joskus lukinnut tunteeni ja heittänyt avaimen pois. En halunnut käsitellä niitä, sillä pelkäsin niiden hajottavan minut. 

Olen askeleen lähempänä, olen valmis tulevaan.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

xoxo, Rebecca