VALINNAN VAIKEUS.

Kerroin aikaisemmin suunnitelmistani vaihtaa maisemaa Espanjan aurinkoon ja kuinka aion työskennellä yritykseni kanssa sieltä käsin. No nyt tuli muutosta suunnitelmiin. Päätös oli minulle vaikea, koska olin päättänyt että lähden Suomesta kuukaudeksi tai kahdeksi. Mikä sitten oli niin painava syy, että muutin mieleni?

Opiskelu. Olen aina haaveillut lukion liikunnan / terveystiedon opettajan virasta ja kun kerran olen aloittanut projektini tavoitella unelmaani, aloitan myös opinnot tänä syksynä avoimen yliopiston puolella Seinäjoella. En ymmärrä miksi en ajatellut tätä aiemmin suunnitellessani ulkomaan matkaani. Tämän hetkinen tavoitteeni on opiskella ensi vuonna Jyväskylässä ja tehdä töitä yritykseni kanssa sieltä käsin. Hävettää myöntää että oikeesti puntaroin ulkomaille muuton ja unelmieni ammattia tavoittelevien opintojen välillä.. Mutta minkäs teet kun olet niin päättäväisesti johonkin ryhtynyt ja suunnitelmiin tuleekin muutos. Mutta sen kuitenkin sanon, että sinne ulkomaille aion kuitenkin jossain vaiheessa muuttaa, on se sitten vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä - niin siitä ajatuksesta en luovu. 

En oikein tiedä olenko jännittynyt, peloissani vai innoissani tästä opiskelusta.. Voi olla että vähän kaikkea sekaisin, sillä omien unelmien tavoitteleminen ja niitä lähestyminen on loppujen lopuksi aika euforista. On vaikea uskoa, että oikeesti näitä asioita tapahtuu ja loppujen lopuksi sitä miettii miksi en ole aikaisemmin tehnyt asialle mitään? Tiedän kuitenkin pystyväni siihen. 

Tottakai myös tiedän olevani vähän erikoinen tapaus ja pitihän sitä elämää kokeilla eri muodoissa, että voisin löytää sen mitä haluan ja minkä eteen olen valmis tekemään kaikkeni. Olen aina sisimmissäni tiennyt mitä haluan, mutta sisäinen uhmaikäinen lapsi heräsi minussa eloon ja päätti kyseenalaistaa kaiken mahdollisen ja kokeilla rajoja. Olinhan kuitenkin vanhemmilleni helppo kasvatettava eli kiltti ja itsenäinen lapsi, teini ja nuori.. Kun en heille ryppyillyt, niin pitihän se kuitenkin toteuttaa omaa itseäni vastaan.

Aluksi kaduin hirveästi vuosia jotka menetin temppuillessani ja katsellessani maailmaa erilaisten lasien takaa. Mutta tässä hetkessä en enää muuttaisi mitään, rakastan itseäni sellaisena kuin nyt olen ja tiedän mitä minä haluan, enkä ole valmis tyytymään vähempään. Ilman seikkailujani, en olisi sama ihminen joka olen nyt. 

Olen minä.

xoxo, Rebecca